tiistai 13. joulukuuta 2016

Muutto, saikku, surku ja stressi

Pahoittelut hiljaiselosta. Elämä on ollut aikamoista hullunmyllyä hevosen muutettua uuteen kotiinsa.
Tallimatkat lyhenivät ihanasti, olen niin tyytyväinen kun selviän niin nopeasti ja vähillä bensoilla (tankkasin edellisviikon lauantaina, tankki ei vieläkään ole tyhjä!) hurauttamaan edestakaisin.

Ukon elämä lähti aika kivasti käyntiin. Ukko ihmetteli ja katseli, muttei hölmöillyt sen enempää. Hän asettui karsinaan ja tarhaan, ratsastaessa jännittää vähän enemmän. Mutta sitten tulikin mysteeriontuma, ilmeisesti liukastumisen johdosta. Pari kävelypäivää se vaati, sitten jatkettiin jäykästi, mutta puhtaasti eteenpäin.




Toivuttuani henkisestä vahingosta jonka hevosen fyysiset ongelmat aiheuttavat, pääsin viikon tauon jälkeen taas ratsaille. Maneesin peilit ovat ihanat, mutta niin kamalat, me näytetään ihan karsealle. Jos hallissa on muita hevosia, on 50/60 mahdollisuudet, että Ukko rentoutuu ja kuuntelee. Tai sitten se hipsuttaa pää pystyssä, enkä saa hevoseen mitään kontaktia. Onneksi apua löytyi jo, kävin juttelemassa itselleni uuden opettajan, kun edellinen ei näin pitkää matkaa valitettavasti siirry mukana :(

Oman jaksamisen kanssa on vaan ollut hieman tekemistä, olen tehnyt järjettömän paljon ylitöitä viime viikkoina ja väsymys on sen mukainen. Mutta ylimääräiselle rahalle tosiaan olisi käyttöä, kun autokin vaati uuden akun hyydyttyään pakkaseen ja rakas karvainen ystäväni vaikuttaa nyt taas siltä, että vatsa vaivaa.


Ukkohan sai omepratsolia muuton yli, joka varmaan auttoi sikäli, ettei saatu ähkyä tai muuta akuuttia. Mutta hevosen käytös vähän vihjaa taas, että mahaan sattuu, eli eiköhän muuttostressi kuitenkin tehnyt tehtävänsä vatsan syövyttämisessä. Ei vaan kun soittelemaan lääkäriin taas.

Vaikka stressiä taas riittää, puolin ja toisin, kengittäjä on hakusessa ja motivaatio vähän alhaalla, niin eiköhän tämä taas tästä. Nyt odotellaan vaan ihania lumikinoksia, jotta  pääsisi vähän maastoilemaan ja saataisiin valoa. Loputon peilijää, niin pihassa kuin pellonreunalla, on sekin omiaan lannistamaan. Mutta kai tämä taas tästä, jollain konstilla.



3 kommenttia:

  1. Toivottavasti kaikki menee kuntoon, kirjoitat hyvin ja selvästi joten siitä isot plussat!

    Yksilaumanjasenista.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että muutitte. Saattaa vatsakin tulla kuntoon. Edellisellä tallillanne syötettiin niin vähän heinää ja heinähommat olivat muutenkin epämääräisiä, että se on oikein vatsahaavan tilaustalli. Tunnistin tallin kuvista, omaani en sinne tutustumisen jälkeen uskaltanut viedä juurikin naurettavan vähäisen heinäruokinnan takia. Jälkeenpäin kuulin vähän muualta tallista juttua ja olen TODELLA tyytyväinen, että luotin aikoinaan omiin tuntemuksiini ja kiersin kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, sopimuksen mukainen heinämäärä ei tosiaan ollut runsas, mutta maksusta sai Ukkokin lisää. Toki pelkkä säilöheinä ei ole paras vaihtoehto, sitäpä parempi kun saa nyt kuivaa säilön lisäksi :)

      Poista