keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Älä riitele hevosen kanssa

Talvi tekee tuloaan. Pakkanen paukahtelee öisin, talvikarva alkaa kasvaa ja hevoset pörhistyä.

Jännitysmomentteja riittää. Etenkin kun tuo oma hevoseläin on tuollainen hitsin pölhö.
Kisaviikonloppuna hän oli kolauttanut päänsä johonkin (?) ja toisen silmän yltä kuoriutui karvat, mutta iho oli ehjä, jälki siistiä. Ok. Maanantaina tuli aamulla viestiä ja puhelua, että Ukolla on silmä turvoksissa. Olin töissä, en päässyt itse arvioimaan tilannetta, joten eihän siinä kun soittelemaan eläinlääkäriä paikalle, että tuota mitäs tehdään.

Vähän turvottaa.


Kolhuja nyt tulee, mutta silmien kanssa ei ole leikkiminen. Olin edelleen töissä, koko pitkän päivän, ja odotin raporttia tallillta. Helpotuksen huokaus: silmä on ehjä, ei tarvita tippoja tai lääkkeitä, ellei nyt tule muuta tuon turvotuksen lisäksi. Ja turvotus lähti onneksi hyvin laskemaan, eikä siinä enää näy mitään. Olkaamme onnellisia onnekkuudestamme. En olisi tässä pyörityksessä yllättynyt, jos silmä olisi vaurioitunut pahemminkin, huono tuuri tuntuu jotenkin seuraavan minua hevosharrastukseni parissa :(

Viime päivinä äijä on ollut todella pörheä ja levoton. Tai en edes tiedä onko hän levoton, mutta itse olen painanut 12h yövuoroja, ollut aivan loppu, pinna kireällä, ja hevonen taitaa imeä tätä fiilistä minusta. Yksi päivä meinasin vaan käppäillä metsikössä ja ottaa vähän ravia kentällä: ei stressiä, ei töitä, kunhan liikutaan. Noh, hevonen ei halunnut tallin pihapiiristä pöpelikön suuntaan ollenkaan. Siellä on peuroja ja hirviä, joten vähän 50/60 että liikkuuko siellä joku, eikä oikeasti kannata mennä, vai yrittääkö hevonen vain jallittaa minua. Niinpä pakotin hänet vähän matkaa haluamaani suuntaan, että minä päätän minne mennään, ja käännyttiin sitten takaisin. Kentällä hevonen ravasi suunnilleen paikoillaan, kuin puolihalvaantunut kanttura, enkä sitten enää tiennyt, että mistä kiikastaa. Itse olin tosiaan niin väsynyt, etten jaksanut/pystynyt ihmeitä tekemään. joten käyntijumpattiin rauhakseen. Mieleen tuli sellainenkin, voisiko psyllium-kuuri saada hiekkaa liikkeelle ja aiheuttaa vatsakipuja? Sehän selittäisi myös. Plus viileät ilmat. Plus kireä ihminen. Ja tietysti tähtien asento.

Hyi, ei pussailla!


Tästä pari päivää eteenpäin pörheä tunnelma on jatkunut, mutta yhteiselo on ollut paljon seesteisempää. Kyllä tuo eläin opettaa minut olemaan rauhakseen. Yksi ajatus, joka on noussut tässä esiin, kun niin simppeli toteamus kuin "Älä riitele sen hevosen kanssa"
Onhan se tässä huomattu jo moneen otteeseen, että Ukko on äärimmäisen herkkä hevonen. Siinä on myös sitä laadukkaan hevosen reaktiivisuutta, vaikka se pohjimmiltaan hyvin kiltti onkin. Sille jos karjaisee, se lähtee karkuun. Sitä jos läppäisee, se kiipeää seinille. Sellainen jämäkkä kerrasta poikki -toiminta, joka monelle hevoselle sopii järjestyksenpitoon, ei toimi hänen kanssaan. Tätä hevosta pitää ohjata ja kannustaa, sille ei voi sanoa, että nyt loppu ja käyttäydy. Juuri sitä leikittelyä ja paremman toimintamallin tarjoamista, josta toisinaan saa jonkun gurun kertomana lukea.

Itse koen olevani jämäkkä, mutta kiltti hevosten kanssa. Sanon kerran voimasanan ja sitten jatketaan kuin mitään ei olisi ollutkaan. Ukon kanssa tämä johtaa siihen, että hän "loukkaantuu". Ja se mielenpahoitus ei menekään ihan heti ohi, jos näin inhimillistäen asian esittää. Tuolle hevoselle jos selässä ollessaan murisee, se nostaa pään pilviin ja silmät muljuu, ja sen rauhoitteluun meneekin hetki. Ei siis kannata tosiaan.

Oppia ikä kaikki, jatkamme harjoituksia. Kunhan tästä saa omat asiansa uuden työn, eron ja muuttamisen kanssa järjestykseen, alkaa se unikin ehkä maistua paremmin ja oma pinna taas venymään vähän pidemmälle ;)




3 kommenttia:

  1. Hyvä, että silmän kanssa ei tullut isompia ongelmia!

    Tsemppiä ja jaksamista kaikkien muutosten keskelle!!

    VastaaPoista
  2. Hei Eva

    Olette jo kasvaneet Ukon kanssa yhteisen taipaleenne aikana. Oma ratsastuksesi on mennyt eteenpäin, Ukko luottaa ja osaa rentoutua vaikka edelleen hernkä onkin. Se, että Ukko opettaa sinutkin rauhallisemmaksi on oikeasti hieno asia. Meidän ihmisten on usein niin kamala vaikeaa osata olla ja elää hetkessä, päästää irti kiireestä vaikka monesti se on juuri se mitä meidän pitäisi tehdä. Ja juuri silloin kun se tuntuu täysin mahdottomalta.

    Anna elämän kantaa. Tuokoon muutokset kaikkea ihanaa päiviisi!
    Maarit L.

    VastaaPoista