Puhelimen tyhjennys

Tässä taas räkätautia pukkaa. Voisin itkeä, en ole sairastellut näin tiheään sitten lapsuuden. Varmaan stressi, unenpuute, pitkät työvuorot ylitöineen saavat kropan vähän äärirajoilleen eikä vastustuskyky enää oikein pelaa. Mutta nyt kun hevonen näyttäisi olevan kunnossa, saisin kernaasti itsekin pysyä treenikunnossa.

Näinpä siis tähän hätään vaan nopsakka kuvatulva puhelimen syövereistä.

Terkkulit Lontoosta yllä, että alla!

Ollaan saatu nauttia auringostakin pitkän harmaan kauden jälkeen :)

Moikkasin Firreä lähtiessäni auton ikkunasta!

Pidettiin yksi päivä photoshoottia ja saatiin pieni assistentti "avuksi" :D

Sain yhden tallikanoista syliin <3

Kunnon satulasavotta

Olin ehtinyt kirjoittaa tämänkin postauksen jo valmiiksi tuossa aiemmin, joten vaikka satula lähti taas vaihtoon, jaettakoon tämäkin tuskan taival teille kokonaisuudessaan:

Huoh. Löydettiin syksyllä vihdoin hyvä satula, jossa riitti säkätila ja selkärangantila, ja joka istui Fiipalle mainiosti. Hevosen melko syvät lapakuopat kyllä mietityttivät jo silloin, ja satulaa sovittamassa ollut ammattilainen kehotti testaamaan kohottavaa geeliä lapakuoppien kohdalle täytteeksi, jos liikkuessa näyttäisi siltä, että satula yhtään keikkaa.

Kohottava geeli, tai "kanafileet" kuten meillä sanotaan ;)

Kapeamman satulan hankkimisessa olisi heti se ongelma, että kun satula ei painaisi lapoja, pääsisi lihas kehittymään ja satulasta tulisi hetkessä liian kapea, ja taas etsittäisiin uutta. Niinpä päädyttiin tähän penkkiin, geelitäytteeseen ja aamen.

Satulassa on melko pieni ja syvä istuin, sekä melko isot polvituet. Penkki on sinällään hyvä istua, mutta olen huomannut sen olevan itselleni melko huono. Olen lonkistani melko kireä, enkä monestikaan saa jalkaa "auki" ja alas. Nytkin vasen lonkkani alkaa useasti kramppaamaan, kun yritän istua harjoitusravissa alas ja ajattelen pitkiä, raskaita jalkoja. Noh, oma keho ja satula ovat kaksi erillistä asiaa, mutta...

Tässä ei tosiaan istuta takakaaren päällä.

Kun tuossa satulassa istuakseen täytyisi saada se jalka alas ja pylly topakasti kiinni istuimeen. Ja kun en tässä onnistu, tulee polvituki myös tielle. Ja satulaan asettuakseni etuvartalo kippaa eteen ja jalka taakse. Etenkin oikea jalkateräni tipahtaa alas, kantapää nousee ylös ja koko asentoni näyttää aivan kammottavalta. Jos satulassa olisi edes hieman laakeampi istuin, pääsisi siinä hieman liikkumaan ja korjaamaan itseään. Mutta kun ei. Omalle istunnalle kunnon estesatula olisi varmaan mukavin.

Ongelma on myös siinä, kun Firre käy myös ratsastuskoulun tunneilla ja kaikki eivät ilmeisesti osaa satuloida geeliä kohdilleen, se valuu eikä auta mitään ja penkki keikkuu keventäessä siellä hevosen selässä. Itse olen kokeillut kevennellä käsi takakaaren alla, ja varmistunut siitä, että oikeassa kohdassa olevan geelin kanssa näin ei käy, mutta jos opettaja näkee satulan keikkuvan, niin kyllähän se keikkuu. Ja tästäkös se hevosen selkä tykkää.

 Varsinkin, kun hankkimani satula maksoi melkein kolmen kuukauden vuokran verran ja edellinen Kieffer on edelleen myymättä, alkoi jo tuskastuttaa. Tsekkautin Firren selän hierojalla ja arkahan se oli. Ei auta miettiä rahaa siinä kohtaa, huonolla satulalla ei voi ratsastaa.

Taannoin testailtiin urakalla kaikkien tallin hevosten penkkejä ristiin ja kuinkas ollakaan joustorunkoinen olisi herralle oikein passeli. Niinpä pidän silmät auki, jos jostain tulisi vastaan käytettynä Flexible Inspiration koulusatula, uuteen kun ei tosiaan ole varaa ennen edes jomman kumman edellisen satulan myyntiä, ja siinähän voi kestää.

Iso ja pitkä säkä, kaareva (ehkä jopa vähän takakorkea?) selkä. Siinäpä hommaa.

Onni onnettomuudessa Zetalle epäsopivaksi jäänyt vanha Kieffer istui nyt Firrelle aika hyvin, joten saatiin kuin saatiinkin käyttösatula. Ja täytyy sanoa, että viimeiset pari ratsastuskertaa ovat olleet yhtä juhlaa, kun pystyn istumaan ja korjailemaan istuntaani tarpeen mukaan. Josko nyt alettaisiin nousta sieltä epätoivon suosta?

Ensi viikolla on satulansovittaja vielä tulossa katsomaan satuloiden istuvuutta, joten ammattilainen saa vielä lausua painavan sanansa. Toivottavasti hän ei löydä Kiefferin istuvuudesta mitään merkittävää, mitä meiltä on mennyt ohi.

Huh huh

Noniin. Takaisin arkeen. Tai onhan tässä oltu jo liki viikko, mutta konetta en ole pahemmin ehtinyt avaamaan.

Vietin tosiaan tallivapaan viikon ja reissusta palatessa oli ihana päästä lauantaina taas tallille. Mutta. Tietenkin tässä oli joku mutta... Firre oli pudottanut perjantaina kengän tarhaan. Jaa. Ei sitten mennä maastoon kuten aiottu, mennään taluttaen pellolle räntäsateeseen... Jaa, siltähän puuttuu molemmat takakengät. Noh, seuraavana päivänä kehtasi sentään käynnissä ratsastaa, kun oli tullut reilusti uutta lunta ja kengät olivat irronneet onneksi tosi siististi.
Kengittäjä oli jo tallin puolesta pyydetty paikalle kun F ei suinkaan ollut ainoa tuhkimo. Mutta tällä oli tietysti jokin este ja homma venähti.

Oman mausteensa viikonloppuun toi Fiipan silmä. Sitä epäuskon ja surun määrää, kun maanisesti vertailtuani totesin toisen silmän olevan hieman turvonnut. Fiilis oli kuin maailma yrittäisi kertoa, ettei minun olisi koskaan pitänyt omaa hevosta hankkiskaan! Mikä musta pilvi meidän yllä on?! Koko ajan tulee jotain uttaa huolenaihetta.

Eipä siinä, silmä oli kuitenkin siisti ja kirkas, rähmää nyt on ollut talviaikaan entuudestaan enemmän. Ei kun huuhtelemaan ja hysterisoimaan, satunpa tietämään keissin jossa hevonen menehtyi silmätulehduksen lääkityksen jälkimaininkeihin.

Onnea on oma hevonen, ei sanonut kukaan koskaan. Noh, hätä ei onneksi ollut tämän näköinen, sillä Fips sai heti maanantaina uudet monot ja silmän turvotus oli seuraavaan päivään mennessä hävinnyt. Tiistaina ukkeli sai vielä akupunktioneulasta, ja mahdollinen tuulen/roskan aiheuttama ärsytys pitäisi olla hoidettu. Samoin selän jännite, joka oli jo viimekertaista paljon parempi!

Ei se aurinko siis taaskaan ole liikaa tänne risukasaan paistellut. Mutta eiköhän tämä taas tästä.

Loskaa karkuun

Pikapäivitys lentokentältä!

Pahoittelut hiljaiselosta, lähden Suomen talvea karkuun Lontooseen! Palataan ensi viikolla :)

Kokemuksia pirunkourasta

Fiippa aloitti pirunkouran syömisen tammikuun alkupuolella. Tilasin Makanalta kilon pussin kuivattua, täyttä tavaraa. Suositeltu syöttömäärä pirunkouralle on 1-3 ruokalusikallista päivässä, eli 15-45 millilitraa. Itse pistin syöttöön 50ml, kun rouhittu tavara ei mahdu mittaan kuitenkaan yhtä tiiviisti, kuin jauhettu, jolle tuo suositus on annettu.

Alkuhölkkä ja varsin jäykkä takaosa... Marraskuu 2015.

Kiinnostus pirunkouraan heräsi siinä kohtaa, kun aloin pohtia nivelvalmistetta Firren lisäravinnearsenaaliin. Syöhän tuo jo msm:ää, joka toki hoitaa niveliäkin, mutta hevonen alkoi syksyn tullen osoittaa tiettyä kankeutta, joka herätti asteittain lisähuolta. Moneen kertaan liikkeellelähtö oli hieman jäykkää, vaikka F vertyikin hyvin ja oli aina loppujen lopuksi hyvä. Saahan ikääntyvä hevonen jossain vaiheessa sitä ikää näyttääkin, ei se ikuisesti pysy nuorena ja vetreänä. Mutta jos voi jotain asialle tehdä, miksei kokeilla? Joten.

Varsinkin hevosta juoksuttaessa pääseen hyvin tarkkailemaan sen liikettä. Etenkin ensimmäiset ravipätkät paljastavat paljon hevosen vetreydestä. Miten takaosa toimii? Ottavatko takajalat millaista askelta, ja miten askellus muuttuu hevosen lämmetessä?

Firrellä takaset ottavat usein alkuun vähän lyhyttä askelta. Se ei ole mitenkään epäpuhdas tai huonon näköinen, mutta takajalkojen askel on alkuun selvästi lyhyempi, kuin vertyneenä jalat humauttelevat selvästi pitkälle rungon alle.

Aika pian pirunkoura-kuurin aloittamisen jälkeen oli huomattavissa, että tämä takaosan jäykkyys hävisi. Hevonen oli heti alkuunsa letkeä liikkeistään ja eteni tasaisesti. Toki on mahdollista, että kyse on muustakin, mutta näin äkkiseltään kiittäisin kuitenkin kyseistä rohdoskasvia. Saahan hevosen jumiin ja liikkumaan jäykästi huonolla liikunnalla ja puutteellisella alku- tai loppuverryttelyllä. Meillä on kuitenkin hyvin vakiintuneet käytännöt, joten saan hyvin mielin uskoa muutoksen tulleen ravinnosta, eikä liikunnasta.

Ihana kuurapylly <3

Lisähuomiona lisäisin, että pirunkoura tuntuu lisänneen hevosen hikoilua. Firrehän on edelleen vähän huonossa kunnossa, kun kunnon treeni on ollut niin surullisen katkonaista. Eli hevonen hikoaa edelleen melko herkästi. Ja onhan sillä se talvikarva, vaikka etuosa onkin klipattu. Mutta pirunkoura on diureetti, eli poistaa nestettä kehosta. Tämä tapahtuu siis lisäämällä virtsan tuotantoa, mutta en tiedä miksei se voisi lisätä myös hien eritystä. (Enkä väitä näin olevan, kunhan päättelen.)

Suurin "todiste" tästä tuli eräs pakkaspäivä, asteita oli -16 ja kävimme tunnin verran maastossa. Hevosella oli päällä kaulakappaleellisen fleece ja topattu walker-loimi, tarkoitus oli nimittäin vaan kävellä. Otettiin me sitten kaksi ravipätkää, joissa Firbula kyllä posotti menemään aika innolla, mutta hikiliikunnaksi en moista miellä. Ja varsinkaan pakkasella hevosta ei ihan hevillä saa hikoamaan. Mutta kuinkas kävikään :D Ylläoleva kuva kertoo meille hevosen hionneen ja hien jäätyneen karvaan aika hauskasti. Näky oli ehkä suloisin koskaan, mamman oma kuurapyllyheppa, mutta silti ihmettelen ilmiötä.

Pirunkouraa suositellaan myös vatsavaivoihin, mutta pitkiä kuureja tätä ei vatsavaivaiselle kannata syöttää. sillä tämä lisää vatsahappojen eritystä. Mutta omalta osaltani suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos pientä jäykkyyttä ilmenee!

DIY: Grippipaikat ratsastushousuihin

Haa, askartelujuhlan riemua! Nyt päästään tekemään ihan itse grippipaikat ratsastushousuihin!

Askarteluliikkeistä, esimerkiksi Sinellistä, löytyy pursotettavaa lateksimaalia jarrusukkien tekoon. Sama mömmö toimii loistavasti myös ratsastushousujen grippipaikkoihin. Värejä on tarjolla vaikka kuinka ja grippipaikkojen toteutus on ihan itsestä kiinni, joten vaihtoehtoja on tsiljoonia.

Maali on melkoisen riittoisaa, joten yhdellä pullolla tuunaa aika monet pöksyt. Pullon suutin on kiitettävän pieni, joten halutessaan pullolla pystyy piipertämään vähän upeampaakin kuviota kankaan pintaan, jos osaaminen ja keskittymiskyky riittää ;)

Polvipaikkoihin palluroita, tästä oli hyvä aloittaa.

Itse en näin kokeiluvaiheessa ja tunnettuna mämmikourana lähtenyt liikaa keulimaan. Minulla on nuo yhdet pinkit polvipaikkaiset ratsastushousut, joista olen todennut, että ne kelpaavat juuri keventelyyn. Ilman kokopaikkoja seilaan satulassa kuin mikkihiiri merihädässä, kun pitoa ei vaan ole. Niinpä saatoin uhrata ne huoletta, jos onnistun sotkemaan maalilla housut "piloille". Tosin väliäkös tuolla vaikka lopputulos olisi ruma, aniharvaan kukaan minua tuolla tallilla tarkkailee.

Grippihousujen perään olen haikaillut jo hyvän tovin, mutten ole raaskinut moisia ostaa, kun ehjiä ratsastushousuja löytyy niin monet, että olisi tavallaan turhaa ostaa yhdet lisää, oli ne sitten miten upeat tahansa. No, nyt on grippihousut ja ihan hauskan näköisetkin vielä, vai mitäs sanotte?

Ja vaikka olisikin housut kokopaikoilla, voi grippikuviota tehdä ihan hyvin niihinkin, jos haluaa.