Aattoaamun rälläys

Jouluaattona karautin tallille jo aikaisin aamulla. Viritin Fifille juoksutusvyön, ajatuksena ottaa toinen kokeilu ohjasajoa, jota kokeiltiin menneellä viikolla ensimmäistä kertaa ikinä ja hyvinhän se sujui.

Nyt Fips ei ollut ihan samaa mieltä hommasta. Suoraan kulkeminen ei huvittanut ja omat yritykseni pitää hevonen halutulla reitillä menivät hieman pieleen. Tuota ohjasajoa olisi varmaan ihan asiallista opiskella ilman hevosta myös, itse kun lähdin aivan suinpäin kokeilemaan, että mitä Fips mahtaa sanoa siitä, että jättäydyn sen taakse ja ohjat hipovat kylkiä...

Noh, saatuani muutaman pysähdyksen aikaan, joissa hevonen malttoi seistä, eikä lähtenyt hyörimään ja pyörimään, sanoin kiitos kaunis ja päästin hevosen irti. Päätös oli hyvä, Fiipalla nimittäin oli sitä patoutunutta energiaa ja pitkästä aikaa herra todella halusi juosta.

Ensimmäinen pätkä laukkaa oli sellaista, että en voinut kuin jäädä ihmettelemään. Takajalat polki siihen malliin alle, että hevonen melkein potki itseään mahaan. Tänttärää vaan, tanner tömisemään.

Videot on nyt sitten jälkihöyryistä, kun vauhtia oli jo reilusti vähemmän, mutta aika iloisesti posottaa poika menemään :)

Joulukalenterin luukut 23&24: Hyvää joulua!

Iloista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille blogin vakituisille lukijoille ja satunnaisille vieraille, toivottavat Eva, Fifi & Alli

Ps. Kerrottakoon vielä joulukalenterin arvonnan voittaja: onneksi olkoon Anu! Sinuun ollaan yhteydessä.

Joulukalenterin luukut 21&22: Kaunein Fifi

Epäonnistuneita ja hauskoja kuvia on aina kiva katsella, alkujärkytyksen jälkeen voi omallekin olemukselleen yleensä nauraa. Mutta kuinkas sitten ne kauneimmat kuvat? Fifistä täytyy sanoa, että vaikka se on yksi valtava murheenkryyni koko hevonen, niin kaunis se on, aivan tajuttoman kaunis.

c: Petra Lönnqvist

Joulukalenterin luukut 19&20: Tähtihetket 2015

Huu, nämä luukut tulevat ihan rehellisesti nyt päivän myöhässä. Eräs ihmisraunio on painanut töissä 7 päivää putkeen yli 60h, ei iltaisin ole oikein ollut aikaa tahi auki pysyviä silmiä tietokoneen äärelle.

Vuosi lähestyy loppuaan, nyt sopii siis miettiä kaiken kuran ja kurjuuden keskellä ainaisen murehtimisen sijaan sitä, mitä kaikkea hienoa vuonna 2015 onkaan sattunut!

Aloitettakoon maaliskuusta, kun Fifi saapui !

Hirnuva Tauno-Tasatukka tutustuu uuteen kotiinsa.

 Voinette kuvitella sen onnen ja autuuden, kun ihmislapsi saa ensimmäisen oma hevosensa.


 Huhtikuussa kisattiin tallin omissa pikkukisoissa.

Yritettiin pituushyppyä...

Koulu sujui vähän hakien, mutta sijoittuen, ja esteille pompittiin miten sattuu, saaden silti ruusuke.

Toukokuussa leikittiin kouluratsukkoa.

Tämän ratsastuskerran kuvia katsellessani tulen aina hyvälle tuulelle. Ainakin kerran ratsastin ihan hyvin, hevonen tuntui hyvältä ja oltiin ihan ratsukkona liikkeellä.

Olikohan kesäkuuta, kun käytiin Kiki Nybergin valmennuksessa Primuksella.

Fiipan sairastamisen lomassa oli hyviä hetkiä ja päästiin Primukselle valmennukseen, joka sujui melkoisen hyvin. Oli aika kutkuttava fiilis karauttaa sillä omalla muiden nähtäville.

Elokuussa pääsin omasta estepelostani hieman eroon.

Kesällä otettiin parit kerran pieniä pomppuja ja löysin itsestäni ja hevosesta sen vaihteen, jolla esteet toimii. Isoista hypyistä ei edelleenkään puhuta, ne pelottaa jo ajatuksena, mutta hyvä fiilis se pienistäkin tulee!

Syyskuussa kokeiltiin onneamme.

Vaikka kisasuoritus ei itsessään ollut kovin kummoinen, oli päivä meille aika iso juttu. Vedin ensimmäistä kertaa itse traikkua, lähdin ensimmäistä kertaa omalla hevosellani ulkopuolisiin kisoihin, enkä ollut edes viimeinen.

Marraskuussa koitti helpotus kaiken tuskailun ja epätoivon jälkeen, kun muutettiin takaisin kotiin.
Joulukuussa ollaan otettu rennosti, yritetty ajatella positiivisesti ja toivotaan kovasti parempaa tulevaa vuotta.

Joulukalenterin luukut 15&16: Omatekoinen mysli

Nyt kun joulukalenterissa on kehotettu tekemään hevosystävälle herkkuja, on syytä suunnata katse myös ihmiseen. Tarvitseehan se hevosenhoitajakin vähän murua rinnan alle, ja mikäs parempaa, kuin sellainen ihan omatekoinen, vailla turhia ainesosia!

Niinpä tänään tehdään itse mysliä! Omatekoinen mysli on superhelppo homma, tätä et voi mokata ellet jätä uunia täysille porottamaan ja lähde tallille välissä, silloin lopputuloksena odottaa hiillos ;)

Myslin tekoon tarvitset:
8-10dl kaurahiutaleita
1dl pellavansiemeniä
1dl auringonkukansiemeniä
1dl seesaminsiemeniä
2dl pähkinöitä hieman rouhittuna
1-2dl rusinoita
pari kourallista kuivattua hedelmää (oman maun mukaan)
mukaan sopii myös banaanilastut, kuivatut karpalot tai muut marjat, kardemumma yms yms.

3rkl hunajaa
1dl kookosöljyä

Joulun alla kaupoista löytyy vähän erilaisia kuivahedelmäpusseja!

Kaikki ainekset mitataan isoon kulhoon. Pähkinöitä ja kuivahedelmiä pitää hieman pilkkoa. Sitten vaan ainekset sekaisin ja uuni lämpenemään: asteita 175.

Hunaja ja kookosöljy lämmitetään kattilassa. Seos ei saa kiehua, se kärähtää nopeasti. Mutta sen verran lämpöä, että hunaja alkaa "sulaa" ja sekoittuu öljyyn. Ja jos kookosöljyä ei ole saatavilla, sopii muukin öljy tähän tarkoitukseen, mutta kookos on ehdottomasti parhaimman makuinen sekä terveellisin.

Pieni purkki kookosöljyä on ehdottomasti ostamisen arvoinen! Öljy sopii myös ihon- ja hiustenhoitoon, siitä saa hyvän kasvokuorinnan suolan kanssa (suosittelen kokeilemaan!) ja ruuanlaitossa kookosöljy toimii kuten muutkin öljyt.

Öljy-hunaja-seos kaadetaan sitten myslin joukkoon ja sekoitellaan hyvin. Koko komeus kumotaan sitten uunipellille ja tyrkätään uuniin vartiksi. Seosta on hyvä käännellä paiston aikana, ettei pintakerros kärähdä.

Mysli on huippuhyvää ja siitä saa juuri sellaista kuin itse haluaa: kuivatut marjat tai pähkinät oman maun mukaan: mitään mistä et tykkää, ei ole pakko laittaa mukaan. Seokseen voi lisätä muitakin hiutaleita, tästä saa gluteenitonta, kuiturikasta, säilöntäaineetonta...

Mysli säilyy hyvin pakasterasiassa ja itseasiassa tästä saa myös hauskan joululahjan: pakkaa mysliä kauniiseen lasipurkkiin ja pistä lahjanaru ympärille: omatekoinen, omaperäinen herkku lahjapaketissa :)

Joulukalenterin luukut 13&14: Myday kuvina

Sunnuntai. Harvinainen vapaapäivä. Ei herätyskelloa, vaan oma tokkurainen pää. Nousen yhdeksältä aamulla ihmettelemään maailmaa. Kahvia ja kaurapuuroa, miten ihanteellista.

Kun minä juon kahvia, sitä on aina pöydillä, paidoilla ja ties missä :D

Ihan hetken vaan katson telkkaria, puen päälle ja harjaan hiukset. Kello on hypännyt 2 tuntia eteenpäin, hups! Sittenpä vaan tallia kohti, hopi hopi!

Tallille päästyäni totean, että karsinoiden siivous on vielä kesken. Jotenka tarvitaan vähän puuhaa ajanvietteeksi, en halua hakea hevosta pöllyävään talliin. Niinpä aloitan laittamalla kaikkien hevosten iltapalan valmiiksi: kaikille on sama ruokintapohja (mash, kivennäinen, e-vitamiini, valkosipuli) sekä mahdolliset lisäravinteet. Minusta on aidosti kivaa tehdä mössöt valmiiksi, kunnon kokkaustuokio!

Siinä touhutessani tajusin vielä, että nyt olisikin hyvä hetki pestä Fiiffendaalin harjat. Hilseilevä hevonen ja p*skainen harjapakkinsa ruokkivat toisiaan. Niinpä heitin harjat pakkiin likoamaan tuhtiin saippuaveteen ja siirryin käärimään yöpinteleitä. Useampi hevonen käyttää yöllä joko magneetti- tai bot-pintelipatjoja, joten pinteleitä on aamuisin käärittävänä jokunen setti. Siitäpä sitten sormet syyhyämään.

 Itseasiassa Fifi on myöskin käyttänyt nyt yötöppösiä, etujaloissa on kuitenkin sanomista ja takajalkojen jännetupit turvottelevat aina välillä. Eivät nyt kovasti, mutta kuitenkin. Eihän ikääntyvällä hevosella useinkaan ole täysin kuivat jalat, mutta silti jaksan huolehtia ja surra tätäkin asiaa, koko hevonen kun alkaa olla yksi murheenkryyni.

Kenttä oli tietenkin jäässä, nyt on oltu joko yöt tai päivät tasaisesti nollassa. Olinkin etukäteen ajatellut lähteä maastoon, kun kerrankin ehdin valoisaan aikaan liikkeelle. Maastoissa ei liiemmin ole kehumista, täysin ei autoja pääse pakoon, mutta onneksi Fifi ei turhia hötkyile. Niinpä pistettiin heijastinta päälle molemmat ja lähdettiin katsomaan mitä metsä tuo tullessaan. Ja nenäliinan kokoisia hiutaleitahan se toi! Sulivat tosin heti, mutta kaunista oli :)

Tunnin tarpomisen jälkeen päästiin tyytyväisinä kotipihaan. Ei muuta kuin hevoselle nuttua päälle ja tavarat järjestykseen. Märät kuivariin, varusteet paikoilleen, hevoselle hetken heinätauko.

Romppeet äkkiä kuivaushuoneeseen, saattavat jopa kuivua ennen kotiinlähtöä!

Hetken kuivattelun jälkeen heijastinloimen ja kypärän sai pakata jo kaappiin. Sitten vaan käärimään yöpinteleitä Fiipalle.

Papalla on aika ruotsalainen lookki yöpimpeleineen ;)

Fifi sai eturuho-klippauksen. Ei ole minkään mallikirjan mukainen, mutta meille ilmeisen toimiva.

 Kotiin lähtiessä olikin jo hämärää. Siuntiossa leijailleet hiutaleet eivät jäänet maahan, mutta motarilla alkoi jo näyttää jännittävän valkoiselta. Kotona odottikin jo ihan oikea lumipeite maassa! Voi että kun oli kaunista! Jos oikein kovasti toivoo, niin jäisikö tämä maahan? Ja saisiko sitä lisää?

Neljän jälkeen kotosalla

Ilta piti sisällään vielä "pienen" kauppareissun, eli neljä säkillistä sapuskaa. Juuh. Mutta ainakin nyt voi rauhassa painaa koko ensi viikon maanantaista seuraavaan maanantaihin töitä huolehtimatta siitä, onko kaapissa nyt varmasti jotain evästä töihin...

Ennen nukkumaanmenoa vietettiin family timeä sohvalla Jessica Jonesin parissa. Otin väkisin kissan kanssa kaverikuvan, hän koki (taas kerran) vääryyttä. Mies totesi tuossa eräs päivä, että mun eläimillä on yksi yhteinen piirre: heillä on aina kovin nälkä. Lisäisin tähän vielä sen, että ovat toistuvasti kovin kaltoinkohdeltuja: ikinä ei saa tehdä mitään kivaa ja pitää suostua kaikkeen tyhmään (kuten suihkuun, kynsienleikkuuseen ja paikallaanoloon). Rankkaa on!

Siinä meni sunnuntai, sitten vaan uutta, kovin pitkää ja uuvuttavaa viikkoa kohti!

Joulukalenterin luukut 11&12: Joulukuvia

Muutaman vuoden minulla on ollut tapana ottaa typeriä joulukuvia ja teettää näistä sitten omat joulukortit. Ajatus on varsin hauska, sillä itse ainakin vastaanotan mieluummin omaperäisiä ja henkilökohtaisia terveisiä, kun jonkin cittarin kassalta matkaan napatun tonttukortin. Tai noh, kortti kuin kortti on kiva, jos sellaisia sattuu enää saamaan, mutta vähän erikoisempi on silti hauskempi!

Fifi ei erityisemmin arvostanut päähinettään, tai koko kuvaustouhua :D

Näinpä nappasin taas eräs aamu hovikuvaajani kyytiin ja hurautettiin tallille. Lumesta ei ole tietoakaan täällä etelässä, joten maisema jätti toivomisen varaa, mutta sille emme valitettavasti voineet mitään tehdä.

Aurinko kylläkin suostui paistamaan, mutta koska vanha kamerani ei tosiaan ole mikään maailman paras vekotin, tuli aika monesta kuvasta sitten ylivalottuneita. Lisäksi rotisko alkaa tosiaan osoittaa hajoamisen merkkejä, nimittäin automaattinen tarkennus ei toimi kovin hyvin. Moni muuten onnistunut kuva ei ollut tarkka ollenkaan. Lisäisin sen uuden kameran sinne joululahjatoivelistalle ;)

Kuvien osittain kehnoa laatua piti sitten hieman lähteä parantelemaan jollain muokkauksella. Minullahan ei uusimalla läppärillä ole minkäänlaista kuvanmuokkausohjelmaa, tuli oikein ikävä sitä ikivanhaa photoshoppia joka minulla nuorempana oli. Mutta niinpä ystäväni google taas auttoi hädässä ja löysin tuollaisen ihan netissä toimivan muokkausohjelman: Pixlr Online photo editor.
Helppoa ja näppärää, tuolla vehkeellä näitäkin kuvia on nyt muokkailtu.

Mitään järin hienoja nämä muokkaukset eivät ole, tiedetään, mutta ihan hauskoja kuvia kaiken kaikkeaan, eikös? Pieni Fifi-poro ja apurinsa Alli Adalmiina Tötterström lähettävät pirteitä terveisiä!