Hauskanpitoa!

Tänä vuonna oli pakko päästä toteuttamaan vuosi sitten pieleen mennyt suunnitelma hölmöistä joulukuvista, joista teettää omat postikortit. Niinpä pakattiin villapaitaan pakotettu koira autoon, haettiin kuvaaja peesiin ja suunnattiin tallille. Punaista päälle ja kuvattavaksi - hyvä tuli! Julkaisuaan saavat kylläkin odottaa hieman lähemmäs joulua.

Samaan syssyyn piti kokeilla Zetan kanssa maastakäsittelyä irti. Aikaisempien hoitohevosten kanssa kun olen tehnyt enimmäkseen yhteistyötä maasta, tiedän miten olennaista juuri se on suhteen luomisen kannalta. Nyt kun on aika uusi hevonen käsittelyssä, olisi tietysti toivottavaa, että meistä tulisi hyvät kaverit ja hevonenkin luottaisi minuun.

 

Suurin yllätys oli miten hyvin mielin ja kiltisti Zeta kanssani touhusi. Pysähdeltiin, vaihdeltiin suuntaa ja sitten kokeiltiin ravipätkiä. Iloisesti ukkeli kulki mukana.

Olen miettinyt Zetan viikko-ohjelmaan täysin vapaan päivän lisäksi satulatonta päivää, jona käytäisiin vaan kävelemässä ja vähän hölkättäisiin liinassa. Nyt kun tuli kokeiltua tätä hassuttelua, jäinkin miettimään, että josko sitä harjoittelisi ihan säännöllisesti. Tiedä vaikka tuolle ukkelille saisi jotain temppuja opetettua! Joka tapauksessa superhauskaa!

Hyvän mielen rataharjoitukset

Viime viikon perjantaina oli jännä päivä. Suuntasimme Zetan kanssa Primukselle yhdistelmärataharjoituksiin, ohjelmassa oli siis koulua sekä esteitä.

Reissu oli minulla aikamoinen pläjäys, olin siis ensimmäistä kertaa "yksin" Zetan kanssa liikenteessä. Matkassa oli toki mukana kuski, koska itse en uskaltaisi traikkua vetää, sekä groomi, koska toinen käsipari tulee aina enemmän kuin tarpeeseen, mutta minä olin nyt se vastuullinen.

Vuosikausien harjoittelu kisahoitajana ei tässä auttanut, olin unohtamassa puolet tavaroista matkasta. Mutta siksipä groomi onkin niin kullanarvoinen, saatiin tavarat pakattua ja päästiin tien päälle. Jännitys oli hirmuinen. Zeta kuitenkin matkusti hienosti.

Paras tiimi!

Ensin vuorossa oli koulu. Helppo C oli sama rata mikä suhittiin Halloween-kisoissa, joten aika odottavin mielin lähdin verkkaan, että josko saataisiin parempi tulos kuin viimeksi. Silti pelko kyti persauksissa, miten herra Z mahtaisi käyttäytyä. Uusi paikka, maneesi, katsomossa kummittelevat ihmiset, tuomari, vieraat hevoset jne. olivat kaikki riskitekijöitä. Itse hermostunutta ratsastajaa unohtamatta!

kaikki kisakuvat: Aliisa Mäkinen

Jännitystä oli ilmassa, mutta kultahevosen käytös oli aika esimerkillistä. Hieman pälyilyä, pari hirnahdusta, mutta työnteko jatkui sitä mukaan kun kuski vähän muistutti asiasta. Verryttelyssä sain aika hyvän fiiliksen ja sama jatkui radalla.

Tuomari oli varsin tarkka ja rokotti kaikista pikku kömmähdyksistä reilusti. Pisteet jäivät siis aika alhaisiksi, kun töksäytimme laukasta ravin sijaan suoraan käyntiin (ei ehkä olisi kannattanut reenata tuota juuri edellisenä päivänä...) ja teissä oli pientä tarkkuuden puutetta. Hieno 51,5% ei juuri mieltä lämmitä, mutta yleinen fiilis radasta oli NIIN SUPER, että tällä kertaa ei haittaa laisinkaan.

Sittenpä kiiruhdettiin satulan vaihtoon ja suunnattiin takaisin esteosuutta varten. Verkassa hämmästyin rauhallista ratsuani, joka taisi olla jo hieman väsynyt. Viime kisoissa esteillä kokemani höyryjuna oli jäänyt muualle ja olisin saanut tosissaan ratsastaa Zetaa eteen. Hurjastelusta hieman pelästyneenä en kuitenkin näin tehnyt ja vauhti jäi uupumaan. Niinpä uupui sitten tahtikin ja verkka oli aika fiasko. Zeta tarjosi äkkipysähdykset kaikille esteille ja hyppäsi sitten paikoiltaan, ravi- ja laukkalähestymisillä, pikkuristikolla kuten hypättävällä pystylläkin.

Ihana Primus-tunnelma kuitenkin tarjosi tsemppiä ja uskaliaasti suunnattiin radalle. Jäin sitten kuitenkin himmailemaan liikaa ja pieleenhän se suoritus meni. Zeta otti kahdesti huonon hypyn jälkeen pienen kiukutteluepisodin (ihan syystä!) ja hylsyhän sieltä tuli. Tuomari kuitenkin kehotti ottamaan lopuksi vielä yhden hypyn, ettei jäisi paha maku suuhun, ja senhän Zeta leiskautti ilmavasti menemään, aivan kuin näyttääkseen, että "Kyllähän mä tämän homman osaan, tää kuski vaan vähän häiritsee"

En voinut kuin taas kerran todeta, että esteratsastaja minä en tosiaan ole. Toisaalta, eipä tuota hyppelyä ole tullut harjoiteltua, joten ihmekös tuo. Joka tapauksessa olin äärettömän tyytyväinen meihin molempiin, vaikka mainetta ja kunniaa ei tältä reissulta herunutkaan.

Kamppeet pakkuuseen ja hevonen autoon. Ihmemies Zeta suostui melko suoraan astelemaan pilkkopimeään traikkuun, pimeässä pihassa ja voitti viimeistään siinä kohtaa sydämeni viimeisen tuhannesosan puolelleen. Kotiin päästessä kello oli jo reilusti yli puolenyön, mutta oli kyllä sen arvoista!

Halloween-kisat

Ponikoululla järjestettiin halloweenina 1-2.11 perinteiset pukuratsastuskisat koulu- ja esteratsastuksessa. Lauantaina kouluradalle sonnistauduimme Barbie Girliksi, jossa pääsin toteuttamaan oman salaisen intohimoni: pinkin!

Jostain syystä elukoiden pukeminen pinkkiin kutkuttaa minua kaikessa kamaluudessaan.

Zeta oli lievästi sanottuna kauhuissaan kisaympäristöstä. Koko tallialue oli halloween-tunnelman mukaisesti pimeänä, valoa saatiin lyhdyistä ja kynttilöistä. Herra koki tämän melko uhkaavana, mutta eipä siinä auttaneet itkut markkinoilla, radalle oli mentävä.

Kauhusta jäykkänä tikittävä hevonen ei ollut mukavin ratsastettava, mutta selvisimme aika hienosti kuitenkin. Harmillisesti reilun kokoinen korvahuppu läpsätti hevosen otsaa vasten ja oli sitten se lopullinen häiriötekijä. Zeta ravisteli vastentahtoisesti päätään etenkin laukassa, josta seurasi vähän rikkoja. Lopputulos oli kuitenkin 58% ja 4.sija johon voidaan olla ihan tyytyävisiä!

Videosta ei näy mitään, mutta ainakin siitä saa käsityksen tunnelmasta, joka hevosia kauhistutti ;)

Sunnuntaina oli sitten esteratsastuksen vuoro. Itse en ollut aikaisemmin Zetalla hypännyt, joten turvallisesti ilmottauduimme ristikkoluokkaan. Pukuna toimi Supergirl & Comet, eli supermiesteema. Tähän pukuun olin panostanut hieman liioitellun paljon, hevosen asun tilaaminen jenkeistä kävi nimittäin posti- ja tullimaksuineen lopulta naurettavan kalliiksi. Mutta olihan se sen arvoista!

Zeta säpäkkänä poikana otti meidän teeman ehkä liian vakavasti ja niinpä kokeiltiin lentämistä sitten ihan kirjaimellisesti. Heppa kun pääsi radalle, syttyi ja otti jalat alleen, jäin vähän yllättyneenä pidättämään turhan paljon ja sitten hypyssä suusta kiinni. Sehän ei superhevoselle kelvannut.

Lahjakkaana laskeuduin kuitenkin pehemeästi persuksilleni, eikä oikeastaan sattunut ollenkaan. Kurapylly kipusi takaisin selkään ja ratsasti radan loppuun, selässä pysyen. Siinä se taas kerran nähtiin, että minä en ole mikään esteratsastaja! Mutta hauskaa oli silti ja aion jatkossakin nolata itseäni samanlaisin yrityksin.

Uusi alku

Hevosrintamalla tapahtuu siihen malliin, että päätin aloittaa uuden blogin uusine tuulineen.

Primus Challenge antoi minulle paljon. Ehkä hieman liikaakin, sillä sain pitkästä aikaa ratsastuksestani niin paljon irti, että sisälläni syttyi aivan uusi kipinä. Vuosikaudet hevosia hoitaneena ja vähän ratsastaneena sain innon pistää asiat päälaelleen.

Oma hevonen on valtava päätös. Ehkä hieman liiankin iso. Mutta vaihtoehtojahan hevosmaailmasta löytyy. Raha ikuisena kynnyskysymyksenä sulki oman hevosen ostamisen tässä vaiheessa pois valikoimasta, mutta ylläpitohevonen... Hmmm.

Niinpä asiat lutviutuivat siihen malliin, että joulukuun alusta vuokrahevoseni Zeta siirtyy kokonaan minun käyttööni. Tunnit Primuksella jatkuvat kauden loppuun ja ehdottomasti satunnaisesti senkin jälkeen, mutta jatkossa blogissa päähenkilönä esiintyy Zeta ja meidän arki!


Tervetuloa matkaan!